Matkakuumetta!

Terve!

Viimeista viikkoa viedaan Nakhonthaissa ja tuleva rantaloma sen kuin lahestyy. :)
Alkuviikko on ollut sateinen ja ukkonenkin jyrahteli todella voimakkaasti. Taman viikon tavoitteena on ollut hoitaa kaikki paperi asiat kuntoon, ja niita on kylla piisannut. Olemme saaneet niihin jopa apua Salosta asti, jossa majailee uskomaton kielitaituri, kiitos hanelle!

Ensimmaiset 3 paivaa olemme valmistelleet paperiasioita ja yrittaneet saada pomojamme kiinni. He olivat kolme paivaa Phitsanulokissa, joten paperisota tyssasi jo heti alkuunsa. Vasta torstaina saimme pidettya palaverin ja kavimme liput ja laput lavitse. Nyt vain toivomme, etta saamme tarvittavat paperit takaisin ennen lahtoamme. Olemme myos varanneet lento-, ja bussiliput Phuketiin, josta rantalomamme starttaa. Kilometreja kertyy noin 1400.

Rantalomaa varten Emma maisteli punaviineja ja kavimme yhdessa laitattamassa kynnet kuntoon seka kavaisimme viela hieronnassa. Hieronta tuli todella tarpeeseen, silla edessa on pari viikkoa rinkan kantamista.


Torstaina meille jarjestettiin laksiaisjuhlat paikalliseen tapaan. Ensin menimme asuntolalle, jossa lapset jo innoissaan odottivat meita. Ensimmaiset 20 minuuttia kuluivat valokuvien ottamiseen. (Taalla otetaan kuvia kaikista ja koko ajan) ja lopulta lahdimme syomaan. Saimme nauttia seisovan poydan antimista. Suurimmalle osalle asuntolan lapsista ravintolassa kaynti oli ensimmainen kerta. Heita olikin opastettu tarkasti miten ravintolassa tulee toimia, mutta silti ruuat olivat lattialla ja meno huimaa. Lopuksi meita kiiteltiin kovasti ja saimme lahjoja. Pidimme myos itse pienen "puheen". Tilaisuus oli liikuttava ja tippa oli linssissa.

 Tilaisuuden jalkeen suuntasimme jalleen sairaalaan. Rikki puhki kuluneet lenkkarit, kova juoksu-alusta ja kuumuus olivat talla kertaa syyna sairaalareissuun, nimittain Emman varvas oli tulehtunut.  Saimme erittain hyvaa palvelua, ehka jopa liiankin hyvaa, silla ensiavussa oli todella huonossa kunnossa olevia vanhoja ihmisia ja silti Emman varvas hoidettiin ensimmaiseksi. Kylla havetti! Tama reissu oli ilmainen, koska olemme kuulemma kayttaneet sairaalan palveluja niin monesti (ruokamyrk. ja viikottaiset hierontakaynnit) ja olemme olleet apuna asuntolan lapsille.

Perjantaina lahdimme tutustumaan Sukhothaihin, joka on pomomme kotikaupunki. Matkan varrella naimme hienoja maisemia ja pysahdyimme Phitsanulokiin syomaan. Kavimme syomassa buffetissa, jonne tulivat myos tuntemamme saksalainen mies ja hanen thaimaalainen vaimonsa. Lounas oli lamminhenkinen, puhuimme sekaisin Saksaa, Suomea, Englantia ja Thaita.

Kavimme katsomassa Sukhothain nahtavyyksia eli vanhaa kaupunkia, joka on historiallisesti merkittava paikka. Vanha kaupunki oli nakemisen arvoinen, mutta kaiken kiertelyn jalkeen olimme rattipoikki vasyneita. Nahtavyyksien jalkeen menimme viela tervehtimaan pomomme aitia, joka on 86-vuotias ja han oli onnessaan tavatessaan poikansa. Ilta oli venynyt todella pitkaksi, joten lahdimme takaisin Nakhonthaihin. Pieneen mazdaan meita oli ahdettu 6 aikuista ihmista ja kilometreja oli viela edessa vajaa 200. Olimme jo kerinneet nukahtaa, kun pomomme halusivat viela menna Phitsanulokiin sairaalaan katsomaan sukulaistaan ja meidat kuskattiin siksi aikaan ostoksille yobasaarille. Siella tuhlasimme rahojamme noin tunnin verran ja sitten jatkoimme matkaa kohti Nakhonthaita. Nakhonthaissa olimme hieman ennen puolta yota.

94-vuotias terasmummo

 Normaalisti kampille saapuessamme meita on iloisesti tervehtimassa kolme naapurin koiraa, talla kertaa kuitenkin nuorimmainen puuttui joukosta. Lahdimme taskulampun turvin etsimaan Mu Pringia. Viheltelyn jalkeen loysimme Mu Pringin pusikosta, jossa se oli todella huonona. Silmat olivat muurautuneet kiinni ja voimia ei ollut edes kavelemiseen. Yritimme juottaa ja syottaa Mu Pringia, mutta mikaan ei kelvannut. Jatimme Mu Pringin nukkumaan pusikkoon, koska emme uskaltaneet koskea siihe, ettemme saa mitaan tautia.

kolmen kopla

Mu Pringin muistolle. <3

Seuraavana aamuna kuulimme naapurin miehelta,etta Mu Pring oli hoiperrellyt hanen luokseen ja menehtynt hanen jalkoihinsa.

Viikonloppu vietetaan pakkailun merkeissa seka meita odottaa koko kampan suursiivous.
Haikeilla mielilla lahdemme taalta, koska taman yhteison kanssa olemme kokeneet ja nahneet paljon.
Etelassa meita odottaa kuitenkin aurinko, meri ja loma. Ihanaa!

Emma ja Mari