Viikkomme on alkanut mukavissa merkeissa, silla saimme pitaa kolmen paivan miniloman. Suuntasimme pomojemme kanssa Chiang Maihin, joka on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki ja Pohjois-Thaimaan suosituin lomakohde. Ajomatka Chiang Maihin kesti reippaat 5 tuntia, vaikka kilometreja kertyi vain reilut 300.
Paastyamme perille Chiang Maihin, veimme tavaramme hotelliimme ja suuntasimme Night Bazaarille. Takseja kaupungissa ei ollut, vaan siella kuljettiin "punaisilla autoilla", joissa saattoi matkustaa samaan aikaan jopa kymmenen henkiloa. Heti bongattuamme tallaisen punaisen auton ja kysyessamme hintaa, tormasimme turistirysan vaikutuksiin. Kuljettaja ei suostunut tinkimaan hinnasta yhtaan ja tiesimme hinnan olevan aivan naurettavan korkea. Saatuamme kuskilta tylyn vastauksen tingattuamme, kaansimme kuljettajalle selkamme ja etsimme toisen punaisen auton, joka myoskin luonnollisesti pyysi kyydista ylihintaa, mutta paasimme silti hinnasta yhteisymmarrykseen. Saavuttuamme Night Bazaarille, seisoimme valehtematta 5 min paikoillaan ja ihmettelimme, etta mihin ihmeeseen me mennaan ja mita tehdaan. Lankkareita oli joka puolella ja ihmisia oli aivan liikaa pikkukylan tytoille. (Tama oli kuitenkin hyvaa harjoitusta tulevalle rantalomalle) Rohkeasti kavimme tuumasta toimeen ja kiersimme putiikkeja toisensa peraan ja tuhlasimme rahamme seka nautimme Makkarin antimista.
 |
| pysahdyspaikka |
 |
| hotellin respa |
 |
| Night bazar |
 |
| hotellin aula |
Nukuimme hotellissa erittain makoisasti, silla sangyista ei torrottanyt yhtakaan jousta eivatka patjat olleet painuneet kuopalle ja lisaksi tyynyt olivat mukavan pehmeat ja ymmarsimme myos petauspatjan merkityksen. Toista se on tuolla meidan Nakhonthain autotallissa.. Hyvin nukutun yon jalkeen menimme vatsat kurnien aamupalalle, mutta ei siita sen enempaa.
Aamulla suuntasimme Tiger Kingdomiin, jossa paasimme rapsuttelemaan pienia ja vahan isompiakin tiikereita. Saimme luvan astua aitaukseen, vasta kun olimme vastaanottaneet tiukan plajayksen ohjeita. Kaikki sujuikin hyvin ja tiikerit olivat leppoisia ja niin ihania, lukuun ottamatta erasta pikkukaveria, joka paatyi vaanimaan emman jalkoja ja talloin jopa tiikerienkesyttajille tuli tilanteessa hoppu. Lisaksi eras isompi kaveri piilotteli poydan alla, eika olisi halunnut tulla sielta pois. Han siis otti tiukan katsekontaktin meihin ja karjaisi. Noo..eipa siina sitten muuta, viesti meni perille.
Samalla reissulla kavimme tutustumassa kaarmeisiin ja kauniiseen orkidea-puistoon. Paivan kruunasi viela reissu Chiang Main kuuluisimmalle Temppelille, joka sijaitsi Doi Suthep vuorella. Matka alas Doi Suthep-vuorelta oli niin hurjaa, etta Linnanmakikin olisi jaanyt kakkoseksi. Paivan paatteeksi pulahdimme vilvoittelemaan uima-altaaseen, mika olikin harvinaista herkkua.
 |
| kaarmeita |
Kolmas paiva Chiang Maissa kului lahinna tapaamisissa muun muassa henkilon kanssa, joka on valilla toiminut tulkkina meidan ja pomojemme valilla. (Koska meilta ei suju thai-kieli ja pomoilla on hieman hankaluuksia englannin kanssa). Selvittelimme viela muutamia tyoasioita ja kavaisimme kahvilla ja donitseilla suuuuuuren suuressa ostoskeskuksessa.
 |
| ostoskeskusksessa oli myos akvaario |
Matka takaisin Nakhonthaihin olikin mielenkiintoinen, silla autossamme olikin yhtakkia ihmisia 8 kappaletta. Mukanamme oli kolme vanhempaa naista, joiden oli tarkoitus istua "takapotsassa". Kohteliaita flikkoja kun ollaan, niin tarjoudumme menemaan sinne itse. Matkasta selvittiin kuuntelemalla musiikkia 40 asteen lammossa ilman ilmastointia (tahan kohtaan voisi sanoa, etta soijaa pukkaa). Perille saavuttuamme huomasimme, etta Mari oli koko matkan ajan nojannu rinkkaansa, joka oli taynna muurahaisia ja Emma oli nukkunut jonkun laukun paalla, missa oli pumpattava rasvapullo.... Taman matkan aikana tuli ainakin parannettua maailmaa :)
 |
| alkaa vasymys jo painamaan |
Olemme toki pitaneet myos englannin tunteja, auttaneet organisaation budjetin tekemisessa ja varitelleet lasten kanssa.
Koska tyoharjoittelumme taalla Nakhonthaissa alkaa lahenemaan loppuaan, halusimme myos muistaa ihmisia, joiden kanssa olemme taalla tyoskennelleet ja ihmisia, jotka ovat tulleet meille laheisiksi.
Olemme paasseet todistamaan ensimmaista ukkosmyrskya. Olimme tyytyvaisina eraassa ravintolassa syomassa ulkoterassilla, kun eras tyontekijoista viittiloi meita istumaan sisalle ja osoitti taivasta. Siirryimme sisalle istumaan ja kymmenen minuutin kuluttua kuului kamala pamahdus ja puu oli kaatunut juuri siihen kohdille missa olimme aluksi istuneet. Hetkea myohemmin alkoi rankka vesisade, salamointi ja kova tuuli. Aluksi emme olleet moksiskaan, mutta kun paikalliset sulkivat paniikissa ikkunat ja ovet ja piiloutuivat peittojen alle, meitakin rupesi hieman jo epailyttamaan tama touhu. Taalla kun ei mitaan ukkosenjohdattimia ole. Paatimme jaada syomaan lisaa ja odottamaan, etta myrsky laantuu. Viikko onkin ollut sen jalkeen erittain sateinen, mika on ollut kuitenkin ihan hyva asia, silla ilma on viilentynyt.
Valilla paivamme ovat olleet niin pitkia, etta meilla on ollut aikaa seurata kadullamme kuvattavaa tositv:ta, koirien elamaa. Paarooleissa ovat kadun kingi ja hanen viisas tietajansa, paholainen, ilotytto, hovinarri ja joku nobody. Sivurooleissa nahtiin varivirheellinen veikko (jonka myohemmin menetimme auto-onnettomuudessa) ja pienokainen, joka oli jaanyt orvoksi.(jonka myoskin menetimme). Meno on ollut todella todentuntuista ja hurjaa. Olemme todistaneet verisia taistelukohtauksia, kolmiodraamaa, hellyyttavia rakkausstooreja, ystavyytta ja jopa kuolemia. Itse jouduimme ottamaan myos osaa naihin kuvauksiin, silla yritimme pitaa eraan pienokaisen hengissa, syottamalla ja juottamalla sita, mutta tuloksetta. Meininki on ollut jo niin todentuntuista, etta Emma on aloittanut yollisen koiran elamansa. Silla Emma on unissaan kaynyt syomassa jaakaapissa olleet makkarat ja lisaksi haukkunut unissaan. Marilla on tietysti ollut oikein ratkiriemukasta aikaa.
 |
| pienokainen, joka lopulta menehtyi |
Mari ja Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti