Olympialaiset

Terve!

Viime viikon helle lukemat eivat vetaneet vertoja taman viikon lukemille, nimittain mittari nayttaa 42 astetta.
Olemme nauttineet lampimista paivista, mutta kuumuus paasi yllattamaan meidat. Olemmekin karsineet paansarysta, vasymyksesta ja kolotuksesta. Viikko on ollut myos tuulinen ja valilla pyykkimme seka poytaliinamme ovat pyorineet pitkin katua poissa ollessamme. Onneksi kadulla asustaa mukavia ihmisia ja joku oli kaynyt pelastamassa pyykkimme koirilta. Pyykit olivat tuskin tunnistettavissa vaatteiksi, silla niin hiekassa ne olivat.

Alkuviikosta kavimme istahtamassa uudessa kuppilassa, josta saimme maukkaat pirtelot. Samalla tormasimme paikalliseen Ladyboy- typykkaan, ja siina sita sitten pallisteltiin.

 Uusia ravintoloita syntyy tanne kuin sienia sateella, silla huomasimme taas uuden ravintolan ja paatimme kayda testaamassa senkin. Paikalla olivat myos poliisit (samat miehet, jotka auttoivat meita viikkoja sitten Ari-ahdistelijan kanssa). Univormut paalla (tyoajalla), viskilasit kourassa poliisit tervehtivat meita iloisesti ja tunkeutuivat seuraamme. Me emme puhu vielakaan sujuvasti Thaita eivatka poliisit enkkua, joten kommunikointi tapahtui kasilla. Siina sitten rupateltiin hetkisen, syotiin vatsamme tayteen ja poliisit maksoivat ruokamme. Ennen kuin saimme poliiseilta luvan lahtea, jokainen poliisi halusi puristaa kattamme. Toivottavasti saastymme talla kertaa vastapalveluksilta...

Naapurin mies, lempinimeltaan koyha-mies, on pitanyt huolta ruokavaliostamme. Nimittain han on tarjonnut meille jos jonkin nakoisia maistiaisia pitkin viikkoa. Valilla emme jopa tienneet  mita soimme. 70 prosenttisesti ruuat olivat kuitenkin syotavia. Vastapalvelukseksi ostimme hanelle kymmenkunta nakkisampylaa, jotka han oli hotkaissut yhdessa illassa kahvin kera ja kiitteli meita kovasti. Olemme myos keranneet tyhjia vesi/limsapulloja koyhalle miehelle- niin han saa niista sitten rahat. Eraana iltana koyha-mies toimi taas jalleen meidan tulkkina, kun eras vanhempi pariskunta kutsui meidat juttusille. Lahtiessamme saimme taas mukaamme kasan hedelmia. Ihmiset taalla eivat osaa englantia, mutta silti ovat todella ystavallisia ja kutsuvat meidat syomaan/juttusille.

Eraana iltana istuessamme katukeittiossa, asuntolan tyontekija bii huristeli skootterillaan luoksemme. Englantia han ei juurikaan osaa,(vaikka onkin kuluneen kahden kuukauden aikana oppinut, muun muassa viikonpaivat, kuukaudet, adjektiiveja, sanoja) ja sanoikin meille vain etta "to you" ja ojensi meille kaksi pakettia. Kiitimme hanta ja jaimme suut auki ihmettelemaan tata lahetysta. Paketin sisalto oli jalleen mieluinen ja lopulta selvisikin, etta Emman sukulaiset olivat olleet asialla.

Ensimmaisen kerran taalla ollessa paasimme todistamaan vesikatkosta. Koko kadultamme oli katkennut vesi ja onneksi olimme olleet koko paivan liesussa niin vesikatkos ei meita ollut haitannut. Illan suihkut jai suihkuttamatta, vessassa kaymatta, iltateet juomatta ja pyykit pesematta. Hata ei ollut kuitenkaan tamannakoinen, silla juomavetta meilla oli yllin kyllin ja jo seuraavana paivana saimme hanasta jalleen vetta. Kiitos kuuluu niille ahkerille tyontekijoille, jotka uurastivat koko yon. Jo tama yksi paiva ilman vetta avasi jalleen meidan silmamme ja arvostamme taas enemman veden tuloa. Nauroimmekin monesti sita, kuinka monta kertaa illan aikana yritimme tayttaa vedenkeitinta tai avata suihkun hanaa tuloksetta. Olemme myos ihmetelleet sita, etta pyoramme ovat toimineet nainkin pitkaan, mutta edellispaivana jalleen fillarimme sanoi itsensa irti. Pyora huoltoon ja toiminta oli niinkin nopeaa, etta saimme pyoran jo samana paivana takaisin.

Taydellinen parkkeeraus

Talla viikolla olivat viimeiset englannin tunnit "isoille" oppilaille. Kavimme lapi aikajanat seka adjektiivit ja niiden vertailumuodot ja adverbit. Oppilaat olivat todella surullisia siita, etta tunnit loppuvat ja yritimmekin selittaa heille, etta jatkamme nytten pienten oppilaiden parissa ja siirrymme kahdeksi viikoksi toimistoon.

Pienten oppilaiden kanssa viikon aloitimme tuolileikilla gangnam-style kipaleen tahtiin, joka on alyton hitti taalla. Olemme kayneet lapi ammatteja, kuvien ja pantomiimin avulla. Jokainen lapsi sai myos piirtaa paperille unelma-ammattinsa. Suosituimmat ammatit olivat opettaja ja laakari. Mukana olivat myos astronautti ja kalastaja. Lopuksi lapset saivat kiinnittaa piirtamansa kuvat seinalle sinitarralla. Tama olikin mielenkiintoinen tapaus, silla lapset eivat osanneet kayttaa sinitarraa. Sita pyoriteltii sormissa ja sita ihmeteltiin seka lopuksi sinitarra iskettiin voimalla seinalle ja sen jalkeen paperia yritettii saada pysymaan siina.

Emman puhelimen angry birds-pelin lumoissa

Tunneilla apunamme ovat olleet asuntolan tyontekija Bii ja naapurin rouva Cha, joka on innokas itsekin oppimaan englantia. Kavimme ostamassa naisille paikallisten tapaan lahjoja kiitokseksi avusta eli amppelit molemmille. Naiset olivat mielissaan amppeleista. Seuraavana paivana saimmekin kutsun asuntolan naapurissa asuvalta rouvalta hanen ravintolaan, jossa saimme kolmea erilaista ruokaa, ilmaiseksi. Vaikka kuinka tarjosimme hanelle rahaa, niin han ei sita kelpuuttanut ja lopulta luovutimme, koska liika rahan tarjoaminen on taallapain noloa.

Viikonlopun kunniaksi jarjestimme lapsille olympialaiset. Lajeina:

Ilmapallon rajaytys, tietovisa seka...

Ilmapallon kuljetus

muumiointi

nenaliinan heitto

Niin lapset kuin paikalla olleet vanhemmatkin nauroivat katketakseen ja kaikilla oli hyva fiilis. Melua, naurua ja aanta oli todella paljon. Lapsia oli todella vaikea saada hiljaiseksi. Aluksi yritimme kilpahuudantaa lasten kanssa ja kun havisimme siina, niin tyydyimme olemaan vain hiljaa niin kauan, etta saamme aanemme kuuluviin normaalilla puheaanella. Lapsilta kesti kymmenen minuuttia tajuta tilanne ja lopulta he hiljenivat. Vaiken ryhma hallita, joka on tullut vastaan.

maisemia lenkkipolulta

yksi naapurin koirista, eika ketaan kiinnosta hakea ruumista pois

Huomenna pidamme kolmen paivan miniloman ja suunnistamme Chiang Maihin, joka on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki.

-Emma ja Mari