Bussilla matka Phitsanulokiin kesti noin 6 tuntia, saatiin oikein vip bussi, jossa oli ruokailu, ilmastointi, elokuva ja vessa. Silti hinnaksi tuli vain 10 euroa. Phitsanulokissa meita oli vastassa Maprongin pariskunta, joka huolehtii meista seuraavat kuukaudet. Paasimme heti ruokakauppaan ja siita maistamaan paikallista ruokaa paikalliseen ravintolaan. Ruokien tulisuus yllatti meidat molemmat, Mari piti ruuasta, mutta Emmalla oli oksennusrefleksi lahella. Hymya vaan huuleen ja kiittamaan ruuasta.
Phitsanulokista matkasimme autolla tanne vuoristoiseen Nakhonthaihin parissa tunnissa. Suunnitelmat olivat taalla paassa muuttuneet. Guest house oli vaihtunut autotallia muistuttavaan huoneeseen, jossa ovena oli ramiseva pelti hokotys. Lukkona toimi, mikas muukaan kuin vuoren varma munalukko. Ilmastointi toki loytyy seka vedenkeitin, leivanpaahdin ja jaakaappi, mitas muuta sita sitten tarviikaan. Pyykitkin voi pesta nyrkkipyykilla.
Jo muutamassa paivassa olemme nahneet paljon paikallista elamaa ja tutustuneet moniin ihmisiin. Olemme syoneet paljon erilaisia ruokia, jopa heinasirkkoja tuli maistettua. Ihmiset taalla ovat ystavallisia ja auttavaisia, englantia ei juurikaan puhuta ja se hieman hankaloittaa asioimista. Paikalliseen tyyliin asioiden hoito kestaa, mutta mikas sen parempaa kun illalla huomaa, ettei ole vilkaissutkaan kelloa. Peiliin olemme kylla vilkaisseet ja sielta tulleet terveiset ohjasivat meidat paikalliseen kampaamoon. Emmahan varjasi tukkansa ja sai kaupan paalle elmukelmu hoidon ja nyrkilla paahan. Mari katseli tilannetta vieresta, ja paatti jattaa lystin valiin.
Naihin sankyihin totutteleminen vaatii nakojaan hierojalla kayntia, joten kavimme sairaalan hierojalla, joka kesti yli 2 tuntia ja maksoi vaivaiset 7,5 euroa. Hieronta oli mahtava ja rentouttava kokemus. Paikallisiin tapoihin totutteleminen vaatii aikaa ja on huvittavaa, mutta eikohan se siita. Kengat tulee aina ottaa pois sisalle mentaessa, myos kampaajalla, kaupoissa, kirkossa ym. Tervehtiminenkin on tarkkaa puuhaa, kasien tulee olla oikeassa asennos suhteessa paahan, jotta et ali/ylikunnioita ketaan. Olemme monesti miettineet, etta mika meissa on vikana kun meille nauretaan jatkuvasti. Onneksi vastapainoksi, kaduilla kulkiessa meille huudellaan, etta olemme kauniita ja naytamme ihan prinsessoilta. Monet paikalliset, etenkin naiset tulevat ihailemaan ihoamme ja neniamme.
Eilen paasimme tutustumaan vesiputouksiin ja asuntolan lapsiin. Matkasimme vesiputouksille lava-auton kyydissa. Meita oli yhteensa autossa 20 ihmista. Matkalla haimme evaaksi pussillisen vesimeloneja. Nakyma oli mahtava ja lapset nauttivat uimisesta. Itsekin pulahdimme kirkkaaseen veteen vilvoittelemaan.
Huomenna paasemme aloittamaan hommat. Tyoskentelemme organisaatiossa nimelta, The Quality of Life Development Center. Lapsia ja nuoria on asuntolassa noin 40, ialtaan 7-18. Tarkoituksena olisi opettaa heille englantia seka jarjestaa heille vahan ohjelmaa. Odotamme huomista innolla ja vahan myos jannittyneina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti