Thaimaan tuulissa: Seuraa johtajaa

Hei vaan!

Viikko on taas vierahtanyt yllattavan nopeasti, olemmekin lahinna tutustuneet paikalliseen elamantapaan ja opettaneet englantia. Tuntuu, etta joka paiva loytyy jotain uutta ihmeteltavaa. Ruokakulttuurista sen verran, etta katukeittioissa olemme saaneet harjoitella syomapuikoilla syomista ja muutaman kerran jalkeen se tuotti jo tulosta. Olemme nauttineet useana paivana ravintoloiden ruuista ja olemme saaneet eteemme haarukan ja lusikan. Veista ei siis kayteta, ja olemmekin joutuneet pohtimaan, etta mihin sita lusikkaa ylipaatansa sitten tarvitsee. Ruuan tilaaminen on myos aina oma huvinsa. Menut ovat tietenkin thaiksi, joten emme ymmarra niista holkayksen polaystakaan. Tiedamme muutaman ruokalajin, jotka ovat maukkaita, joten tilaamme aina niita ja kaupan paalliseksi randomilla jonkun lisaruuan listasta. Eihan sita tieda mita sielta seuraavaksi tulee, voihan olla etta syomme seuraavaksi sammakon koipia. Kielimuuri tuli vastaan jopa fantaa tilatessa. Tilasimme kaksi fanttaa, joten sanoimme sen "fanta" eika meita ymmarretty. Sanakirjan avulla paasimme yhteisymmarrykseen ja tarjoilija nauroikin meille, etta ei han ymmarra sanaa "fanta", koska se kuuluu thaiksi sanoa "fantaaaaaaaa". Siispa jatkossa tiedamme miten tilata oikein!

Viikkoomme on myos mahtunut lenkkeilya, kera miljoonien toottayksien. Valilla yllattavat autojen toottaykset ovat saaneet meidat saikahtamaan toden teolla. Taallapain ei ilmeisesti ole tapana kayda kavelylenkeilla, silla viikon aikana monet ovat tarjonneet meille autokyytia. Olemme myos kayneet perinteisella hierojalla ja varasimmekin heti seuraavan ajan kahden viikon paahan. Olemme reissun aikana jo tottuneet siihen, etta meita valokuvataan jatkuvasti ja siksi sekaan ei yllattanyt meita, kun hieroja halusi ottaa kuvan meista. Lampotilat ovat viikon aikana liikkuneet reippaasti 30 paremmalla puolella, mutta silti paikalliset pukeutuvat pipoihin ja jopa nahkatakkeihin. Tahan me emme kuitenkaan pysty, vaikka olemmekin yrittaneet seurata paikallisten tapoja. Liikenteeseen olemme jo tottuneet, mutta etta koirat ja skootterit yhdistettyna. Johan on! Koirat matkustavat skootterin kyydissa jalkotilassa tai sitten ihan tarakalla niin kuin ihmisetkin.

Lahjavarastomme sen kuin kasvaa, olemme saaneet naapurin vanhuksilta ananasta ja naapurin nuorilta likoilta banaaneja seka asuntolan nuorilta kekseja seka kukkia. Ihmiset ovat todella ystavallisia, mutta poikkeuksiakin loytyy. Eraan tyopaivan jalkeen polkiessamme pimeassa kotiin, eras mies mopon kanssa seurasi meita koko matkan ajan. Sovelsimme haneen monia erilaisia keinoja karkoittaaksemme hanet, mutta mikaan ei toiminut. Ajoimme sairaalan pihaan nahdaksemme tuleeko mies vielakin perassamme, ja kylla tuli, mutta lahti akkia livohkaan huomatessaan sairaalan vartijan. Poliisikin oli havainnut tilanteen ja tuli saattamaan meidat koti-ovelle asti. Sanaakaan englantia poliisi ei puhunut, mutta palvelu oli erinomaista.

Olemme tutustuneet myos naapurin tyttoihin, englantia he eivat ymmartaneet, mutta toinen naapurimme toimi tulkkina ja selvisikin, etta he tekevat myoskin 3 kk tyoharjottelua laheisessa sairaalassa ja asuvat valiaikaisesti samalla kadulla kuin me. Kavimme myos tutuksi tulleella torstai-torilla, jossa mukaan tarttui paljon tavaraa, esimerkiksi euron farkkushortsit ja loput rahat annoimmekin kerjalaisille. Perjantai kavelylla tormasimme kulkueeseen, joka juhli munkiksi tulemista. Musiikki soi ja rikkoi varmasti monen ihmisen tarykalvot. Ihmiset istuivat autojen lavoilla pidellen kasissaan kuninkaan kuvaa, osa oli pukeutunut kokonaan valkoisiin, merimiespukua muistuttaviin asuihin. Kulkue oli nakemisen arvoinen. Torstai yolla tuuli oli niin voimakas, etta se kolisutti peltioveamme, pitaen meidat hereilla. Tuuli oli myos riepotellut kuivumassa olleita pyykkejamme.
Saimme myos vihdoin pyykinpesukoneen, joten nyrkkipyykki on historiaa. Pesukoneen asennus-prosessi oli mielenkiintoinen. Vesi ja sahko olivat hetkittain todella lahella toisiaan ja valilla jopa vedet lenteli ympari pesuhuonetta. Kannoimme myos pesukonetta edestakaisin, ymmartamatta miksi. Tahan kaikkeen mahtui myos 3 tyokaluhakureissua. Tarkeinta kuitenkin on, etta nyt kone toimii. Vedenpoistoputki jatettiin kumminkin lojumaan lattialle, joten pesuhuoneessa on aina tulva pyykkien pesemisen jalkeen.

Mamk muistuttaa myos olemassaolostaan koulutehtavilla, joita olemme kerinneet myos viikon aikana tekemaan. Lisaksi olemme lahettaneet harjoittelusopimukset postissa opettajallemme, toivottavasti ne loytaa tiensa perille. Samalla postissa ollessamme kysyimme postikortteja ja niita loytyi, mutta ne olivat valkoisia pahvikortteja, joissa oli pelkat rivit, joihin voi kirjoittaa. Niinpa postikortteja Nakhonthaista on turha odotella.

Viikon aikana olemme keskittyneet englannin opetuksessa enemman keskusteluun, lasten toivomusten mukaisesti. Peleja ja leikkejakin ollaan keritty harrastamaan. Erityisesti nuoret pitivat tunneista, jolloin harjoittelimme adjektiiveja.. Opetimme nuorille adjektiiveja, jonka jalkeen kavimme rinkiin lattialle, jossa jokaisella oli paperi omalla nimella varustettuna. Sen jalkeen paperit laitettiin kiertoon ja jokainen kirjoitti jonkin adjektiivin kuvaamaan kyseista henkiloa. Taman jalkeen keskustelimme siita, milta tuntui saada positiivista palautetta ja ylipaatansa tallaisesta toimintatavasta. Lopuksi kuvasimme nuoret lappujensa kanssa ja kavimme teettamassa heille kuvat. Kirjoitimme viela muutaman mietelauseen nuorten kuvien taakse ja jotakin pienta henkilokohtaista. Nuoret pitavat kovasti laulamisesta ja pyysivat meilta, etta opetamme heille englanniksi jonkun kipaleen. Siina hetkessa mieleen tuli, -jos sun lysti on- biisi. Lopulta lauloimme sen englannin lisaksi viela suomeksi ja thaiksi, nauroimme kippurassa kun nuoret yrittivat lausua suomea ja vastavuoroisesti he nauroivat meille kun aansimme thaita. Olemme paasseet tutustumaan myos asuntolan pienimpiin lapsiin lentopallon ja takoon merkeissa. Lentopalloverkkona toimi rakennusharkot ja niiden paalla oleva oksa. Takoo on pallo peli jossa yritetaan pomputella palloa niin kuin footbagia, mutta tarkoituksena on saada pallo pussiin, joka roikkuu noin 4 metrin korkeudessa.

Tanaan starttasimme aamulla nuorten kanssa Phu Hin Rongkla luonnon puistoon. Matkaa sinne oli noin 33 kilometria. Nakymat olivat hienot ja kuulimme, etta vuoria oli kaytetty sota-tantereena. Naimme myos vihrean kaarmeen ja olimme innoissamme kuvaamassa sita, kunnes kuulimme etta se on tappavan myrkyllinen. Niinpa hipsimme hiljaa taka-alalle. Hauskaa oli, viihdytimme kavellessa nuoria laulamalla hakunamatataa ja muita hopsoja lauluja. Eras nuori poika paatti kayttaa tilanteen hyodykseen ja oli piiloutunut metsikkoon ja pomppasi sielta huutaen meidan eteemme. Tietenkin pelastyimme aivan alyttomasti ja kiljuimme seka teimme erinaisia kevatjuhlaliikkeita. Sepas olikin hauskaa. Paivan kruunasi se, kun meidat kutsuttiin eraan nuoren kotiin syomaan. Asunto sijaitsi pienessa vuoristokylassa, joka oli pienuudestaan huolimatta upean nakoinen. Ensin ruokaa saivat miehet ja me, koska olimme opettajia ja viimeiseksi soivat tytot. Ruoka oli hyvaa ja erityisesti sika. Tarjolla oli riisia, sikaa, tonnikalamuhennosta (meille oma, ei niin tulinen versio, mika oli kylla tarpeeksi tulista), kurpitsaa ja jotakin lehtia. Jalkiruuaksi saimme kuivattua kurpitsaa ja porkkanaa ja ne olivat maukkaita. Veimme talon emannalle tuliaisiksi, hedelmia seka paikallista popcornia. Saimmekin heilta vastalahjaksi kuivattuja porkkanoita ja kurpitsoja kotiin vietaviksi. Perheeseen kuului noin 2 vuotias ihanaakin ihanampi tytto, joka sanoi meille englanniksi hello ja I love you. Saimme myos maistaa bambua, yksi perheen tytoista veisti meille palan bambua, jota soimme tai lahinna imimme siita nesteet ja itse bambu syljettiin pois. Matka takaisin Nakhonthaihin sujui hiljaisissa ja unisissa merkeissa, reissu oli ilmeisesti uuvuttava. :)

Viikko on siis ollut kokemusrikas ja odotamme seuraavaa viikkoa innolla.
-Emma ja Mari