Pardit ovat parhaat!

Tervehdys taalta arjen keskelta!

Elama taalla Nakhonthaissa alkaa pikku hiljaa tasaantumaan, kuvioihin ovat astuneet arkirutiinit. Viikko on vierahtanyt siivoillessa, kuntoillessa ja juhliessa. Alkuviikkona saimme kauhean siivouspuuskan ja kuurasimme koko kampan katosta lattiaan. Vessan pesu ei miellyttanyt kumpaakaan, joten paatimme, etta molemmat hinkkaavat vessan puhtaaksi.

Olemme tainneet olla taalla Nakhonthaissa jo liian kauan, silla keskiviikkona kolusimme laheisen kukkakaupan lapi ja ostimme sielta eraanlaisen amppelin ja tulilatvaa muistuttavan kukan. Nain meidan niin hohdokas verantamme kaunistui entisestaan. Myoskin huolestuttava kommentti on lipsahtanut jo parikin kertaa suustamme: "eiha tuo nyt iha nii pahannakone miekkone ollu".

Olemme myos ahkerasti "yrittaneet' reenata ensi viikon tulevalle 15 kilometrin maratonille. Juoksuaskelia ei sentaan olla otettu kuin 6 kilometrin verran. Paasimme reenaamaan paikallisen pastorin kanssa, joka halusi valttamatta lahtea kanssamme juoksemaan lauantai aamuna kello 6. Ja kylla hapotti sen 6 kilometrin jalkeen ja seuraavana paivana olo oli sen mukainen. Olemme myos reenanneet vesisateessa. Vesisade paasi yllattamaan meidat kesken kavelylenkin, mutta se ei menoa haitannut. Ihmiset huuteli meita suojaan katoksien alle ja kun emme halunneet keskeyttaa lenkkia niin saimme sitten sateenvarjot nuorilta klopeilta, jotka olivat seuranneet menoamme paikallisesta autokorjaamosta.

Keskiviikkona kavimme asioimassa postissa, ja lahetimmekin pienet yllatykset Suomeen laheisille. Olemme myos ostelleet jo hyvissa ajoin tuliaisia. Olemme kuukauden kuluessa loytaneet itsellemme vakiravintolan, jossa syomme melkein paivittain. Vaikka kukaan ei puhu englantia niin palvelu on hyvaa ja ruoka viela parempaa. Eras ravintolan tarjoilijoista, noin 28-vuotias nuori nainen nimeltaan Na, haluaisi kovin tutustua meihin, mutta han ei osaa sanaakaan englantia ja itse emme puhu viela niin hyvin thaita, etta saisimme keskustelua aikaiseksi. Olemme keskustelleet google-kaantajan kanssa ja han on kirjoittanut meille thai-kielella kirjeita, joita sitten kaannamme yhdessa meidan naapurin (lempinimeltaan koyha-mies) miekkosen kanssa. Talla naisella ei myoskaan ole fb:ta eika sahkopostiosoitetta. Seuraava hommamme onkin varmaan tehda hanelle jompikumpi noista.

Muutamat pari paivaa kun satoi vetta, niin sita satoi todella rajusti. Asuntolan pienimmat lapset olivat tasta innoissaan ja pomppivat vaatteet paalla kuralammikoissa, itse emme voineet osallistua tahan hupiin, koska meilla ei ollut vaihtovaatteita mukana. Englannissa olemme kayneet lapi yksikkoa ja monikkoa, seka prepositioita. Tuntuu, etta nuoret oppivat parhaiten kun kielioppia sovelletaan leikkeihin ja peleihin. Helpolla emme tosiaan paase tuon opetuksen kanssa, silla haluamme, etta nuoret tosiaan oppivat jotain. Pidimme myos pienimuotoisen testin nuorille. Nyt kun nuorten sanavarasto on vahan kehittynyt, niin kaymme lapi kielioppia. Odotamme mielenkiinnolla imperfektin opetusta, silla thai-kielessa ei tunneta imperfektia.

Viikonloppu vierahti juhlatunnelmissa. Osallistuimme paikallisiin pardeihin. :) Juhlimme seurakunnan 50-vuotis rupeamaa. Ihmisia oli saapunut juhliin myos muista kaupungeista. Paikalla olivat myos suomalaiset lahetyssaarnaajat, jotka ovat tehneet upeaa tyota noin 30 vuoden ajan. Heita pidettiin todella suuressa arvossa. Paasimmekin nauttimaan ruuista heidan kanssaan vip-poytaan. Tutustuimme myos muihin suomalaisiin. Muun muassa pariskuntaan, joka asustaa Bangkokissa ja ovat aikeissa perustaa sinne nuorisokahvilan, jossa on myos mahdollisuus yopya tarvittaessa. Sovimmekin tapaamisen heidan kanssaan maaliskuun loppuun. Paasemme siis tutustumaan nuorisokahvilaan ja sen pyorittamiseen viela ennen kuin palaamme Suomeen.

Juhlat kestivat yli viisi tuntia, sisaltaen tanssi-, ja lauluesityksia, puheita seka kunniakirjojen jakoa. Ruokaa oli runsaasti tarjolla ja tunnelma oli hilpea. Myoskin juhlapaikan koristeluun oli panostettu. Oli kauniita valoja valaisemassa juhlapaikkaa illan pimetessa seka runsaasti kukka-asetelmia.

Toivottavasti selviamme hengissa ensi viikon maratonista. (aina on myos mahdollisuus, etta sita ei edes jarjesteta)

Emma ja Mari